Aika ajoin lehdistössä ja somessa törmää teksteihin, että “opo sanoi, ettei sinusta ikinä tule yliopisto-opiskelijaa”, “siihen kouluun et kyllä pääse” tai vastaavia kommentteja. Näitä lukiessa aina sydän pomppaa, että tapahtuuko näin oikeasti ja onko vielä opinto-ohjaajia, jotka näitä sammakoita suustaan päästävät. Asiaa kun miettii tarkemmin, kyse ei olekaan ihan yksinkertaisesta asiasta. Työhönsä leipääntyneitä ja opinto-ohjaajan eettiset ohjeet unohtaneita opoja varmasti löytyy, kuten joka ammattikunnasta. Osa opoista puolestaan työskentelee satojen ohjattavien kanssa liukuhihna meiningillä jaksamisen äärirajoilla. Näissä työolosuhteissa ei kukaan pysty tekemään laadukasta ohjausta, mutta kiireellä ei toki selitetä sivistymätöntä käytöstä.
Entä jos ohjattava on itse tulkinnut opinto-ohjaajansa sanomiset väärin? Ohjattavan ja ohjaajan välinen suhde voi olla hyvinkin tiivis. Osa käy opollaan jopa kerran viikossa, jos ohjausprosessi, opinnoissa eteneminen ja urasuunnitelma vaatii enemmän aikaa. Osa käy kerran, eikä sen jälkeen koe tarvitsevansa enempää tukea omiin päätöksiin. Pätevä ja työnsä osaava opo ei varmasti sano ohjattavalleen enää tänä päivänä, ettei sinusta tule mitään tai et pääse ko. olevaan koulutukseen ikinä. Opinto-ohjaajan tehtävä on kuitenkin kertoa realiteetit ja faktat esim. pääsykriteereistä. Epärealistisia pilvilinnoja ei ole eettisesti oikein rakentaa ja mahdolliset terveysrajoitteet on otettava huomioon. Unelmiin täytyy kuitenkin aina uskoa ja niillä on tapana toteutua, kun niihin tosissaan pyrkii. Se millä aikataululla tämä tapahtuu ja montako askelta on urapolulla otettava ennen kuin sinne pääsee, on toinen juttu. Joskus tavoitepisteet ovat kaukana toiveoppilaitoksesta, mutta silloin opon tehtävä on kysyä, oletko valmis tekemään töitä ja kannustaa ohjattavaa tekemään suunnitelma tavoitteeseen pääsemiseksi. Joskus ensimmäinen ala haave ei ole siinä elämäntilanteessa realistinen, mutta jossain vaiheessa voi olla. Tärkeää on ottaa se ensimmäinen askel ja aina on vaihtoehtoja!
Lehtien henkilöhaastatteluissa tulee silloin tällöin vastaan myös väitteitä, ettei opo ole ohjannut ja kannustanut oikealle alalle. Lähtökohtaisesti opon tehtävä on saada ohjattava itse nämä asiat hoksaamaan. Kukaan opo ei sanele mihin pitää hakea. He kertovat vaihtoehtoja ja suosittelevat jotain. Opot hakevat tietoa aloista, jotka ohjattavaa kiinnostavat ja yrittävät saada selville, mikä ala olisi soveltuvin ohjattavan vahvuudet ja kiinnostukset huomioon ottaen. Aina ei kuitenkaan mene ensi kerralla nappiin ja on harmillista, ettei näissä tilanteissa nähdä omaa kasvutarinaa ja sitä prosessia, minkä hän on käynyt omassa sisimmässään ennen unelma-ammatin löytymistä. Onko reilua haukkua vanha peruskoulun tai lukion opo siitä, että aikuisiällä vaihtaa ammattia ja löytää sen unelmien duunin vasta sitten? Mikä sen rikkaampaa tämän päivän työelämässä on kuin monialaisuus, kokemus usealta alalta tai eri alojen opiskelusta. Miksi tätä rikkautta ei nähdä, vaan koetaan, että joku johti harhaan? Harva kuitenkaan tietää peruskoulussa tai lukiossa, mikä minusta tulee isona, eikä ole tarkoituskaan. Ammatillinen identiteetti kehittyy iän myötä ja kypsyys tuo uusia vahvuuksia esille.
Uskon, ettei mikään opiskelu mene koskaan hukkaan. Kaikesta tarttuu jotain mukaan! Jos ei ammatillisesti, niin vähintään on itsestään, omista vahvuuksistaan ja kiinnostuksistaan oppinut lisää ja tuleva uusi suunta on vahvistunut. Tulevaisuuden työelämä kaipaa rohkeita eri alojen asiantuntijuutta yhdistäneitä työntekijöitä, joten pienet harharetket omalla urapolulla voivat kääntyä jopa vahvuudeksi. Pahinta on opiskella yksi ammatti, josta ei edes pidä ja jumittaa siinä oman jaksamisensa kustannuksella. Opiskelu on tehty nykypäivänä helpoksi ja aiemman osaamisen tunnistaminen toimii. Samoja asioita ei tarvitse opiskella uudelleen ja työkokemuksella saatu osaaminen hyväksytään osaamispisteiksi. Lyhytkin täydennyskoulutus tuo lisäpotkua omaan työhön ja mahdollisuuden saada uudenlaisia työtehtäviä.
Opinto-ohjaajan työtä tehdään omalla persoonalla, mutta taustalla pitäisi kaikilla olla jokin ohjauksen teoria, mihin oma työ, käytetyt menetelmät ja ajatus perustuu. Opiskeluun, urasuunnitteluun ja työuralla etenemiseen liittyvä ohjaustyö on vaativaa ihmissuhdetyötä. Ohjaustilanteessa käsitellään monenlaisia ohjattavan elämään, osaamiseen, työllisyyteen ja yleensä selviytymiseen liittyviä asioita. Riippuu ohjaajan pohjakoulutuksesta, millä syvyysasteella hän näitä asioita ohjattavan kanssa käsittelee. Teoreettinen lähtökohta ja siihen perustuva toimintamalli on osa opinto-ohjaajan ammatillisuutta ja tukee myös hyvinvointia. Taustateoria kokoaa näkemyksen ja auttaa kytkemään asiakastyössä kuulemat asiat, omat tunteet ja sovitut toiminnat laajempaan viitekehykseen.
Oma ohjaukseni perustuu voimavarakeskeisiin näkökulmiin; ratkaisukeskeiseen ja positiivisen psykologian toimintamalliin. Ratkaisukeskeinen ajattelutapa on luonteeltaan toiveikas ja myönteinen tapa kohdata erilaisia inhimillisen elämän haasteita ja pulmatilanteita. Ohjauksessa etsitään voimavaroja ja ratkaisuja yhdessä rajattuun ongelmaan, joka on ratkaistavissa. Ohjattava on aktiivinen toimija ja ohjaaja auttaa asiakasta tunnistamaan vahvuutensa sekä rohkaisemaan erilaisiin mahdollisuuksiin.
Ratkaisukeskeistä ohjausta tukee hyvin positiivisen psykologian laaja vahvuusnäkemys. Psykologian kiinnostuksen kohteena on perinteisesti ollut ihmisen vaikeudet ja ongelmat, mutta positiivinen psykologia keskittyy ihmisen voimavaroihin ja kykyihin selviytyä ongelmistaan. Käytän ohjauksessa VOIMAKEHÄⓇ ohjauskonseptia ja työkalua. VOIMAKEHÄⓇ on työkalu, teoria ja ajattelutapa, joka tarjoaa vankkaan tutkimustietoon perustuvan mallin, jäsennyksen ja menetelmän ohjaamiseen. Laaja vahvuusnäkemys huomioi ihmisen luonteenvahvuudet, luontaisen kyvykkyyden ja lahjakkuuden, hankitut taidot ja osaamisen, kiinnostuksen kohteet, arvot ja resurssit. Kirjoittelen myöhemmin enemmän tästä työkalusta ja miten se toimii ura- ja opinto-ohjauksessa sekä työhyvinvoinnin edistäjänä.
Tällä opolla on halu kehittyä jatkossakin omassa ohjaustyössään. Tavoitteeni on mahdollistaa mahdollisimman monelle merkityksellisen alan ja työn löytyminen, johon on helppo uppoutua ja se lisää hyvinvointia. Työniloa kaikille!
Ullamaija